Otin tuossa valtavan, mutta vapaaehtoisen urakan itselleni. Listata kaikki lukemani kirjat. Tähän mennessä vain murto-osa on käsitelty ja listaa on vielä jäljellä. En ole täysin varma tulenko edes muistamaan kaikkia, mutta yritystä on. 

Olen lukenut niin kauan kuin vaan muistan. Pienempänä mulle sanottiin, että aina nenä kirjassa kiinni. Lukutoukka tahi kirjahiiri menisi varmaan lempinimestä. Nyt vanhemmalla iällä määrä on pienentynyt, mutta laatu parantunut (tai näin ainakin uskottelen itselleni). Tai ehkä en enää vain viitsi tuhlata aikaani lukemalla mielestäni huonoa kirjaa. Se on vähän sama kuin katsoisi huonon elokuvan ja sen puolitoistatuntisen jälkeen toteaisi, että kerrassaan hukkaan heitettyä aikaa. 

Lukeminen on aina ollut minulle pakotie todellisuudesta ja pääsy muihin maailmoihin. Tähän mennessä olen vieraillut ainakin Narniassa, Keskimaassa ja ties miten monessa "oikeassa" maassa ilman, että olen liikahtanut sohvalta senttiäkään. Tämän takia matkakertomusten lukeminen on aina yhtä kiehtovaa, varsinkin jos ne on kirjoitettu ihmisen arjesta kyseisessä maassa. Jos matkustelee, siitä ihmisten oikeasta arjesta näkee vain pienen siivun, kirja voi antaa kokonaisen ihmiselämän katsottavaksi. Joten ehkä siis on kyse myös luontaisesta uteliaisuudesta niitä kohtaan, joiden elämä poikkeaa omasta elämästä. 

Kirjat ovat tarjonneet myös pakopaikan silloin, kun oma todellisuus on tuntunut liian ahdistavalta. Tosin liian ahdistuneena ei pysty edes lukemaan, kun ajatukset kiertävät omaa karuselliaan ilman, että siitä pääsee irti mitenkään. Keskittymiskyky hajoilee, teksti hyppii silmissä, joudut palaamaan samaan lauseeseen aina uudelleen ymmärtämättä siitä mitään kuitenkaan. Saman ongelman aiheuttaa se, jos intensiivisesti olet keskittynyt johonkin kirjaan ja joku keskeyttää. Spontaani reaktio on suoraan sanottuna "painu nyt äkkiä siitä sinne mihin aurinko ei paista". Kun keskeytyksen jälkeen yrittää palata kirjan pariin, joutuu lukemaan ehkä jopa edeltävän sivun kokonaan uudestaan muistaakseen mihin jäi. Näin äitinä sitä tapahtuu todella usein ja keskeytymättömästä lukuhetkestä onkin tullut nautinto arjen kiireisiin. 
 

Lukeminen on antanut minulle aivan valtavasti. Kielellinen ilmaisu on vähintäänkin välttävällä tasolla, jollei jopa hyvä, näin perisuomalaisen vaatimattomasti sanottuna. Hyvän kirjan lukeminen on tietynlaista meditaatiota, jossa ajatukset saa irti kokonaan ympäröivästä todellisuudesta ja katoaa kirjan maailmaan. Erittäin hyvän ja mukaansatempaavan kirjan lukemisen jälkeen olo on hengästynyt, joskus jopa surullinen- joko se nyt päättyi? Siksipä hyvän kirjan lukemista tuleekin varsinkin viimeisten sivujen osalta pitkitettyä niin kauas kuin mahdollista, ettei lukemista tarvitsisi lopettaa ihan vielä. Haluaa tietää mitä tapahtuu, muttei kuitenkaan halua, sillä se tietää matkan päättymistä. Upeiden kirjojen jälkeen saattaa vaivata jopa muutaman päivän ajan tietynlainen tyhjyys- mitäs nyt? Ehkä tästä syystä olenkin päätynyt viime aikoina lukemaan joko trilogioita tai useamman kirjan sarjoja, että on sitten jotain mitä odottaa. Tietää, että tarina jatkuu. 

Tämän lisäksi olen näin some-aikakaudella huomannut, että lukemisen ympärillä pyörii kokonainen yhteisö. Siinä missä ennen mentiin kirjapiireihin vaihtamaan mielipiteitä eri kirjoista, nykyään voi kommentoida suoraan nettikirjoitukseen ja klikkaamalla "lähetä" on mielipiteesi kaikkien nähtävillä jos niin haluat. Toisaalta en tiedä onko se hyvää kehitystä- toki kirja-arviot ja keskustelut kirjoista saavuttavat näin laajemman yleisön ja nopeammin, mutta toisaalta siitä myös puuttuu tietynlainen sosiaalisuus, joka vallitsee "oikean elämän" tapaamisissa. Ihmistä nimimerkin takana ei välttämättä koskaan kohdata. 

Kirjoissa itsessään on myös esineinä tietynlainen tunnelma. En tiedä mitään parempaa kuin vaellella antikvariaatissa tai kirjastossa ja vain hiplata kirjojen selkämyksiä ja katsella kansikuvia, lukea takakansitekstejä ajatuksella "oletko sinä minulle se oikea?". Vanhoissa kirjoissa on oma tuoksunsa, kannet ovat kauniit ja kirja on kuin koriste hyllyssä. Siksi olen hieman surullinen tässäkin e-kirjojen tulosta markkinoille, sähköisestä lukulaitteesta puuttuu oikean kirjan tunnelma, se tietynlainen rapsahdus kun sivua kääntää ja kirjan paino käsissä. Ei ole sama asia likimainkaan. Jos jotain positiivista e-kirjoista pitää etsiä, niin ne säästävät tilaa. Sen sijaan että sinulla olisi sata kirjaa hyllyssä (mikä vie tolkuttomasti tilaa ja hyllymetrejä), siellä voi olla pelkästään esimerkiksi tabletti, johon on ladattuna nämä sata kirjaa. Itse olen ajatellut, että sellaiset kirjat voisin ladata sähköisessä muodossa, mitä en koskaan ostaisi oikeana kirjana, mutta kuitenkin jotka ovat niin mielenkiintoisia, että jossain muodossa ne täytyisi hankkia. Tällaiseen käyttöön e-kirja on oikein sopiva formaatti ja useinkin ne ovat myös oikeita kirjoja edullisempia, elleivät jopa ilmaisia. 

Joten, siksi luen. Kirjat tarjoavat kokonaisen maailman sekä sisältä että ulkoa. Ja elokuvaversioiksi päätyessään useimmiten myös pahoja pettymyksiä, kun päähenkilöt eivät näytäkään siltä kuin olet kuvitellut ;)